maanantai 15. helmikuuta 2016

Välipäivitys



Hups, taas on vierähtänyt aika monta viikkoa enkä ole saanut blogitekstiä aikaiseksi… Mutta hengissä siis ollaan. Sitten viime päivityksen on ehtinyt tapahtua monenlaista, ja omat tunnetilat ovat vaihdelleet pakahduttavasta koti-ikävästä  riemun pilkahduksiin. Onneksi filmille on tallentunut niitä iloisempia hetkiä. Ja synttäreitäkin tuli juhlistettua.
Minä ja Melissa (Virginia, USA) hienoina menossa kiinalaisen uuden vuoden gaalaan.

Nolottaako tarpeeks? Tämmösen hatun sitten pistivät mulle ravintolassa päähän, kuulivat, että täytän vuosia. Sain sentään ilmaista jäätelöä lohdutuspalkinnoksi. 

Sain ihan vahingossa synttärikakkuakin, kun Lila ja Krystal viettivät asuntolassa omia lähiaikoina olevia synttäreitään mun synttäripäivänä.
Vaihtarin pieniä iloja on ollut bongailla suomalaisia vientituotteita. Tähän mennessä olen nähnyt Pandan lakritsia, Marimekon lautasliinoja, Koneen hissejä, Angrybirds-leffan trailerin ja kuullut Daruden Sandstorm-kappaleen, kun olimme pelaamassa Laser Tagia (=Megazone, lasersotaa). Ja kanadalaisen kaverin poikaystävä kuuntelee Poets of the Fallia (vaikken kyllä ensin tiennyt että se edes on suomalainen bändi...)
Eikö rumasta unikkokuosista pääse eroom täälläkään?
Ja oman kylän lakua lähikaupassa.
Ruisleipää?!? Ei ihan.
Suomessa kovat pakkaset ovat kuulemma vaihtuneet vesisateeseen, eikä täälläkään turhan kylmä ole ollut. Nyt sentään pysyttelee pakkasen puolella.
 
Sataa sataa ropisee...
Maisemia asuntolan ikkunasta.
Eskimohanhia!!! (Siis noi valkoiset).
Lumikenkäjänis. Läski sellainen.
Olen entistä vakuuttuneempi siitä, että amerikkalainen kulttuuri on ainakin osasyyllinen ilmaston lämpenemiseen ja muihin ympäristöongelmiin. Polttoaine tuntuu nimittäin olevan halpaa (tankin saa täyteen 20 eurolla) ja sitä poltetaan surutta. Joka toisella autoilijalla on statussymbolina valtava pick-up (Suomessa noin suuria autoja ei edes myydä), ja olen varma, että suurin osa ihmisistä ei koskaan tarvitse lavan tarjoamaa kuljetuskapasiteettia. Ja autolla ajetaan aina joka paikkaan, kävely kadun toisella puolella olevaan kauppaankaan ei tule kuuloonkaan. Pyörät ovat harvinaisia ainakin näin talvisaikaan. Lämmityksessä ei säästellä, ja en ole nähnyt ainoatakaan kaksinkertaista ikkunaa (kai näillä jotkut omat lämpölasit on useimmissa paikoissa, mutta minun silmään näyttävät aika heppoisilta). Eikä yliopistolla (=koko kaupungissa/provinsissa/maassa?) lajitella jätteitä pulloja ja tölkkejä lukuun ottamatta Saatan nyt liioitella aavistuksen, ja osataanhan sitä Suomessakin, mutta silti paikalliset tavat toimia pistävät usein biologia häiritsevästi silmään. Täytyy kuitenkin amerikkalaisten puolustukseksi sanoa, että ravintoloissa (siis paremmissakin kuin Mäkkärissä) saa aina pyydettäessä dogibagin, jossa annoksen rippeet saa viedä kotiin.  
 
Pähee menopeli poliisimuseossa.
Selfie paavin kanssa :D
Ja Regina on ruma ja tylsä kaupunki, joka on suunniteltu autoilun ympärille (eli joka paikkaan ruokakaupat mukaan lukien on pitkä matka). Ohessa kuvatodisteita. Onneksi yliopisto sentään tarjoaa kiitettävästi vapaa-ajan ohjelmaa ja hyvää seuraa. Suurimman osan ajastani vietän kuitenkin kampuksella, joka on viihtyisä niin sisältä kuin ulkoa. Jottei nyt menisi ihan pelkäksi valittamiseksi, pakko todeta, että olen silti viihtynyt edelleen hyvin näitä pieniä kulttuurishokin hetkiä lukuun ottamatta.

Viime viikolla pidettiin mid-termit eli kurssien puolen välin kokeet. Onneksi minulla oli vain kaksi koetta, sillä niissäkin oli haastetta kylliksi. Esimerkiksi biologian koe koostui muutaman esseekysymyksen sijaan kuudesta sivusta pikkukysymyksiä, jotka kattoivat koealueen jokaista yksityiskohtaa myöten. Suomessa kokeissa pärjääkin liian usein pelkällä tuurilla ja yleistiedolla. Jospa tuosta kokeesta nyt läpi pääsisi, täytyy nähtävästi panostaa loppukokeeseen Suomessa normaalisti riittävää panostusta enemmän.

Mutta nyt kun kokeista on selvitty, voidaankin jäädä ansaitulle(?) talvilomalle. Vuokraamme vaihtariporukalla auton ja lähdemme koko viikoksi Calgaryyn (talviolympialaiset 1988) ja Banffin kansallispuistoon laskettelemaan ja ihmettelemään luontoa ja nähtävyyksiä (itse asiassa olemme reissussa parhaillaan). Seuraavassa postauksessa voinkin sitten esitellä maisemakuvia Kalliovuorilta!