Kanadan saunat (ja vähän muutakin huomionarvoista)

Asioita, joita kaipaan Suomesta: hanavettä (täkäläistä voi juoda, mutta maistuu pahalle), ruisleipää (jopa täysjyväleipä on täällä harvinaisuus), puhelinliittymiä (maksavat täällä jopa kolminkertaisesti Suomeen verrattuna, ja mobiilidatasta maksetaan käytön mukaan), ilmaista opiskelua (vaikken itse lukukausimaksuja täällä maksakaan niin alan arvostaa suomalaista systeemiä, sillä täysipainoisesta opiskelusta saa täällä pulittaa jopa 9000 dollaria lukukaudessa) ja ennen kaikkea saunaa. Voi siis sitä vaihtarin riemun määrää, kun tajusin, että kampuksella on sauna pukuhuoneiden yhteydessä. Mutta. Se on kanadalainen sauna. Seuraava kuva kertonee olennaisen...

Dry sauna = ei löylyistä tietoakaan ja lämmintä ehkä nippa nappa 50 astetta... Huomatkaa myös, että saunominen on vaarallista.

Toinen saunakokemus sijaitsi Sylvan-järvellä Albertan provinssissa yhdeksän tunnin ajomatkan päässä Reginasta. Tässä oli jo sentään vähän yritystä (olihan se sentään suomalaisten maahanmuuttajien muistoksi rakennettu), sillä kertalämmitteinen kiuas tarjoili mukavat lämmöt. Edelleen löylykiulu ja -kauha olivat kuitenkin pahasti hukassa, eikä saunaan tullut vettä, joten pesutoimet tuli suorittaa jossain muualla.

"Suomalainen maahanmuuttaja nähty täällä vuonna miekka ja kirves." Mutta missä välissä ne löylyt unohtuivat?

"Saunomisohjeista" huolimatta kanadalaiset ei vaan osaa... (tekstit näkyvät valitettavan pieninä...)

Mutta sitten saunoista itse asiaan. Syy Sylvan-järvelle menemiseen ei ollut (pelkästään) sauna, vaan siellä sijaitsevassa Kuriakos-leirikeskuksessa järjetetty luterilainen retriitti. Reginasta meitä lähti viisi nuorta aikuista sekä kaksi nuortenmielistä (ml. pappi), ja ajaa köröttelimme yhdeksän tuntia halki preerioiden ja peltojen pitkin Trans-Canada -moottoritietä. Demonstroidakseni tätä kokemusta kuvitelkaa, että Helsingistä Utsjoelle kulkee yhtenäinen moottoritie, ja että koko Suomi näyttää samalta kuin Pohjanmaan lakeudet. Paitsi että maisemat täällä olivat vielä potenssiin kymmenen kertaa tasaisemmat ja tylsemmät.

Ristus notta että on tasaista ja asumatonta.

Oli matkan varrella sentään joitakin kohokohtia. Jokaisessa tien varrelle sattuneessa kaupungissa oli nimittäin joku kuvaamisen arvoinen "oversized object", ja lisäksi Tim Horton's -ketjun ravintolat (kanadalainen versio Mäkkäristä) tulivat tutuiksi. Myös pienet preerialla nököttävät öljynpumppausasemat olivat suomalaiselle eksotiikkaa.

Iso dino Drumhellerissä.

Maailman suurin metallinen tiipii Medicine Hatissa. Koska muut ihmiset eivät oikein edustaneet tässä kuvassa, poistin heidät tyylikkästi Paintilla ;D

Niin ja sitten Moose Jaw'ssa oli luonnollisesti iso hirvipatsas. Osa kavereistakin pääsi kuvaan.

Amerikkalainen rekka ja Tim Horton's.

Perillä maisevat olivatkin sitten huomattavasti tutummat. Oli metsää ja puusta rakennettu leirikeskus järven rannalla. Itse asiassa retriitin ohjelmakin oli kuin miltä tahansa seurakunnan leiriltä Suomessa, joten olo oli varsin kotoisa.

Oli järvi...

... ja oli metsää ...

... ja metsän keskellä leirikeskus ...

... ja KISSOJA!

Leirille oli saapunut vieraileva puhuja, Cristian Ayala, El Salvadorista asti. Miehellä oli kerrottavanaan uskomaton, kauhuja täynnä oleva mutta silti toivoa herättävä elämäntarina, jonka voitte halutessanne käydä lukemassa kokonaisuudessaan osoitteesta http://www.embracingelsalvador.org/christian-armando-chavarria-ayala/. Tiivistetysti Christian oli selvinnyt El Salvadorin sisällissodasta, Hondurasin pakolaisleiriltä, pakolaisuudesta Pohjois-Ruotsista sekä taistellut itselleen koulutuksen ja toimeentulon. Tästä kaikesta huolimatta mies oli hyvää fiilistä täynnä ja halusi rakentaa maassaan parempaa tulevaisuutta.

Ja mikä kaikista hassuinta, Christian on täyttänyt Suomen seurakunnat maalaamillaan risteillä. Ja tavannut mm. Tarja Halosen. On tämä maailma pieni.

Kuinka moni teistä on nähnyt tämän ristin isoveljiä ympäri Suomen kirkkoja? Minä ainakin olen, en vain varmasti muista missä.

Normaali arki puolestaan rullaa täällä painollaan, kurssit etenevät ja harrastukset lähtevät pikku hiljaa kunnolla käyntiin. Tapahtumia riittää, jos niihin haluaa osallistua, viime viikolla oltiin luistelemassa, ja tällä viikolla juhlitaan kiinalaista uutta vuotta cocktailpartyjen merkeissä. Sitä varten vaan täytyy ensin ostaa mekko, mutta onneksi kaverit lähtevät makutuomareiksi ja Kanadan dollarin kurssi jatkaa putoamistaan ;)

Luistelutapahtuma Victoria Parkissa.

Mutta jos rehellisiä ollaan, ilman saunaa ja hyvänmakuista hanavettä on loppujen lopuksi helppo pärjätä. Oikeasti kaipaan eniten perhettä ja ystäviä siellä Suomessa. Täällä on kyllä paljon porukkaa, joiden kanssa hengata, mutta syvempiä ystävyyssuhteita ei ole (vielä) päässyt syntymään. Lisäksi kielimuuri vaikeuttaa syvällisemmistä asioista puhumista entisestään.  Toivottavasti kyse on vain siitä, että niin ystävystyminen kuin kielen oppiminenkin ottavat aikansa.

Loppuun voisin lisätä muutaman maisemakuvan tältä viikolta. Olen kuullut, että kovien pakkasten ansiosta siellä Suomessa on saatu nauttia kauniista maisemista, mutta eipä näissä meikäläisissäkään valittamista ole ollut (eikä ole tarvinnut kärsiä kovien pakkasten hyydyttämistä auton akuista, sähkökatkoista jne. näissä Reginan pikkupakkasissa :D).

Auringonlasku bilsan labran ikkunasta.

Kuuraa auringonpaisteessa.