Kuin Suomi Pohjois-Amerikassa

On tämä Kanada hassu maa. Toiset asiat, kuten ilmasto, muistuttavat kovasti Suomea. Lisäksi yhteiskunta toimii tavalla, johon olen tottunut, ja aikatauluja ja sääntöjä noudatetaan pilkulleen. Pihalla taapertavat ja lentävät elukatkin ovat samoja tai ainakin samankaltaisia kuin Suomessa. Harakoilla ja varpusilla on vain puhevika, ja eurooppalainen rusakko korvataan täällä lumikenkäjänöllä. Jyväskylästä muistuttaa myös yliopiston vieressä oleva Wascana-järvi, jota ympäröi suuri puisto ja siellä kulkeva rantaraitti. Järvi on tehty keinotekoisesti patoamalla jokea ja kaivamalla uomaa syvemmäksi, ja järvenpohjasta saadut maa-ainekset on kasattu järven viereen keinotekoiseksi mäeksi. Keinotekoisia järviä, puistoja ja mäkiä tarvitaan, sillä muuten alue on niin tasaista ja puutonta preeriaa, että jos koira karkaisi, sen menoa voisi seurata kaksi päivää olohuoneen ikkunasta.

Tämän lipun alla sitä nyt seilataan melkein viisi kuukautta.

Vois hiihtää jos olis sukset ja vähän enemmän lunta...

Toisaalta kaikki täällä on suurempaa (julkiset rakennukset, autot, kissan kokoiset oravat jne.) ja jotkin arkiset laitteet ovat niin erilaisia, ettei niitä osaa käyttää ensinäkemältä. Täällä on esimerkiksi meikäläisiä lähdevesiautomaatteja muistuttavia mööpeleitä, joista kylmän veden lisäksi saa lähes kiehuvan kuumaa vettä hanasta kääntämällä. Arvatkaa olinko ensimmäisenä iltana hukassa, kun halusin teevettä. Lisäksi pikku bilsarin sydämeen sattuu, koska täällä ei kerätä biojätteitä erikseen. Muutenkin joka paikkaan ajetaan omalla autolla ja rasvainen, suolainen ja lihapitoinen ruoka kuuluu oleellisesti ruokavalioon...

Kaksi yliopiston asuntolarakennusta. Ihan komeita pytinkejä.

Yksi esimerkki niistä kummallisista arkisista laitteista.

Kanadaiset ovat varmaan maailman ystävällisin kansa. Se kävi selväksi jo lentokentällä, jossa myöhäisestä saapumisajankohdastani huolimatta minua vastassa oli yliopiston työntekijä, joka saattoi minut taksilla asuntolaan, jossa taas toinen ihminen auttoi minua majoittumaan. Kaikki ovat valmiita auttamaan ja neuvomaan, eikä tankero englantinikaan tunnu haittaavan muita. Lisäksi kaikki juttelevat ja kyselevät kuulumisiani, vaikkeivat tuntisi minua sen paremmin. Me jöröt suomalaiset voisimme ottaa oppia tässä asiassa.

Mä asun täällä. On tää nyt nätimpi ku DDR...

Mun huone. Ihan kiva oikeesti vaikkei mitään luksusta olekaan. Kerroksessa on 6 suihkua ja 4 vessaa 24 henkeä kohti, mutta silti ei ole koskaan jonoa.

Huomaa arkkupakastimen kokoinen lämmitystoosa ikkunan alla. Tulee tarpeeseen, sillä ikkunasta vetää melkoisesti. Kun tuon pohottimen laittaa päälle niin saa saunoa omassa huoneessaan. Ekologista! Toisaalta remontti on jo käynnissä asuntolan toisessa puolikkaassa, joten asiaan on tulossa parannusta lähivuosina.

"RA:t" askartelivat tällaisen nimilapun joka oveen.

 Ennen lähtöä minua peloteltiin 40 asteen pakkasista, mutta saapuessani mittari näytti muutamaa pakkasastetta ja auriko paistoi kuin meillä maaliskuussa (onhan Regina kuitenkin Helsinkiä etelämpänä leveysasteissa mitattuna). Taitaa se ilmastonmuutos purra siis tännekin. Lisäksi lämmitysöljy (jota kanadalaisilla on ihan omasta takaa) näyttää olevan halpaa, sillä sisälämpötila monissa paikoissa huitelee varmaan yli 25 asteessa. Taisin siis pakata neljä villapaitaa suotta. Ulos ei edes tarvitse mennä koko päivänä, jos ei välttämättä halua, sillä kaikki yliopiston rakennukset ovat yhteydessä toisiinsa (paitsi asuntolasta "joutuu" kävelemään ehkä 10 metriä ulkona, että pääsee yliopistolle). Ainoa asia, joka ilmastossa tuottaa ongelmia on ilmankosteus tai paremminkin sen puute, mutta onneksi apteekista saa nenäsuihketta ja silmätippoja.

Miljoonan dollarin opastekyltti.

Valitsin opiskeltavaksi kolme kurssia: akateemisen englannin, ranskan ja kasvikurssin. Kurssit vaikuttavat mukavilta, mitä nyt englanninkieliseen opetukseen tottuminen ottaa aikansa. Kurssien lisäksi yliopistolla on paljon muutakin ohjelmaa tarjolla, on klubeja ja tapahtumia joka lähtöön, uima-allas, kuntosali ja oma baari. Itse ajattelin liittyä kuoroon, joogakurssille ja kristilliseen yhteisöön. Lisäksi asuntolamme slogan on "home away from home", mikä pitää paikkansa, sillä yhteisissä oleskelutiloissa on aina lämminhenkistä seuraa tarjolla. Muutenkin olo on kuin rippileirillä, sillä käyn ruokalassa syömässä kolmesti päivässä (ruoka on oikeesti ihan hyvää) ja  "RA:t" eli asuntolan toiminnasta ja järjestyksestä vastaavat opiskelijat ovat kuin isosia.

Eli huolestuneille tiedoksi, hyvin täällä pärjätään eikä ainakaan vielä ole edes koti-ikävä (pahasti)!